kaappisänky

http://www.wanhaelias.fi/kalastajatila-1800-luvulta/
https://www.kuvakokoelmat.fi/pictures/view/KK4879_1

video testailua



GAMES:
  • Heroes of Kalevala: Intro
  • Conan Exiles: Cinematic & The Frozen North trailer
  • World of Tanks (ost Karelia)

 https://www.karjalainen.fi/uutiset/uutis-alueet/maakunta/item/166846-joulun-lukupaketti-sata-vuotta-sitten-pohjois-karjalassa-oli-vain-kymmenkunta-autoa-polkupyoratkin-piti-rekisteroida

Joulun lukupaketti: Sata vuotta sitten Pohjois-Karjalassa oli vain kymmenkunta autoa - polkupyörätkin piti rekisteröidä

Anna Sievälä

Sata vuotta sitten tammikuussa talvi piti pohjoiskarjalaisia paikallaan. Jos tuohon aikaan kansa ei muutenkaan liikkunut kovin paljon, niin talveksi se suorastaan jämähti pieniin ympyröihinsä.

Vuoden 1917 tammikuu ei ollut erityisen kylmä eikä erityisen lämmin, mutta esimerkiksi Punkaharjulla mitattiin kuun alussa 25 asteen pakkasia. Joensuusta ei vielä tuona aikana saatu virallisia säähavaintoja, sillä mittausasema perustettiin vasta 1933. Tohmajärvelle sellainen saatiin jo vuonna 1925.

Lumisade rampautti tiet. Aurauskalustoa ei ollut, sillä tällä seudulla oli silloin vain kymmenkunta autoa – Opeleita, Fordeja, ehkä amerikkalaisiakin. Niillä ajoivat rikkaat. Muut liikkuivat omin jaloin, hevosella ja polkupyörillä. Polkupyöriä oli parisataa, ja tuohon aikaan ne piti vielä rekisteröidä. Rekisteröintiin oli useita syitä: se vähensi varkauksia ja helpotti rikostutkintaa, ja polkupyörä voitiin tarvittaessa takavarikoida.

– Polkupyörä oli tärkeä liikkumisväline. Polkupyörillä liikkuivat myös sotilasosastot jalkamiestä nopeammin, erikoistutkija Ismo Björn Karjalan tutkimuslaitoksesta sanoo.

Linja-autoliikennettä ei vielä ollut; ensimmäinen bussilinja avattiin Joensuusta Koveron kautta Ilomantsiin vuonna 1921.

Sata vuotta sitten nykyisen Pohjois-Karjalan alueella asui noin 150 000 ihmistä eli vain vähän vähemmän kuin nyt, kun asukkaita on noin 164 000. Silloin väki oli kuitenkin jakaantunut tasaisemmin: yli 90 prosenttia pohjoiskarjalaisista asui maaseudulla.

Joensuussa asui vain 3 000–4 000 henkilöä eli vähemmän kuin nykyisin Polvijärvellä. Joensuu oli seudun ainoa kaupunki, ja seuraavaksi isoimmat paikkakunnat olivat Nurmes ja Pielisjärvi eli nykyinen Lieksa. Joensuussa 10 000 asukkaan raja ylitettiin vasta vuonna 1954, kun Pielisensuu liitettiin Joensuuhun. Suomen itsenäistyessä koko maan väkiluku oli 3,1 miljoonaa.

– Sata vuotta sitten Pohjois-Karjala oli jo muotoutunut malliinsa, jonka keskiössä oli Joensuu. Oli selvää, että se tulee kasvamaan, samoin Lieksa ja Nurmes. Outokummussa kaivos oli jo aloitettu, mutta se oli vielä heikoissa kantimissa. Sen työväki asui tilapäisasunnoissa ja toiminta oli epävarmaa, Björn kertoo.

Osana Venäjää Suomi oli sodassa. Pitkälti siitä syystä Pohjois-Karjalassakin oli kova nälänhätä, ei tosin niin kova kuin Suomen eteläosissa, sillä täällä oli vielä maanviljelystä keskellä Joensuuta ja pihoissa oli lehmiä, kanoja ja sikoja. Esimerkiksi Ilomantsissa viimeiset nälkäkuolemat sattuivat juuri sata vuotta sitten.

Muun muassa jäkälästä tehtyjä hätäleipiä valmistettiin paljon, ja monessa kunnassa oli elintarvikelautakunta, joka yritti järjestää hätäapua nälän kanssa painiville pohjoiskarjalaisille.

Viljasta oli puute, ja sokeri ja voi loppuivat kokonaan, eikä kahviakaan saanut. Lehdissä julkaistiin ilmoituksia, että voita sai tulla hakemaan kortilla viinakaupasta neljäsosa kiloa ruokakunnan jäsentä kohti. Kilohinta oli viisi markkaa.

Joensuussa koettiin voikapina.

– Joukko joensuulaisia kauppiaita toi Pietarista parisataa kiloa voita. Kuorman oli tarkoitus mennä täältä jonnekin muualle, mutta sosialistit takavarikoivat sen ja päättivät pilkkoa sen 200 gramman annoksiin ja jakaa kaupunkilaisille. Jostain syystä heidän suunnitelmansa kuitenkin epäonnistui, tietokirjailija Heikki Tarma kertoo.


Voikapina saattoi olla yksi sysäys suojeluskunnan perustamiselle. Kiirettä sen muodostamisella ei kuitenkaan pidetty.

Pohjois-Karjalassa puute aiheutti levottomuutta ja ihmiset olivat peloissaan ja ahdistuneita. Työttömyys alkoi kasvaa, mikä lisäsi huonovointisuutta. Sata vuotta sitten työttömyysaste oli Pohjois-Karjalassa viisi kuusi prosenttia – paljon vähemmän kuin sata vuotta myöhemmin. Nyt työttömyysaste on 16 prosenttia.

Vaikka aika oli eri, yhteisiäkin nimittäjiä tähän hetkeen löytyi: vuoden alun Karjalatar uutisoi hirveästä nälänhädästä Syyriassa. ”Toistasataatuhatta henkeä kuollut.”


Venäjän vallankumous otettiin täällä vastaan iloiten. Kouluista pidettiin vapaapäiviä, ja punaisia ja sinivalkoisia lippuja nostettiin salkoihin puoluekannasta riippumatta.

Venäläisten sotilaiden kanssa kohotettiin maljoja, sillä keisarivallan kukistumisesta oltiin hyvin onnellisia. Ilosaaressa venäläiset sotilaat ja suomalaiset huusivat rinta rinnan, että vapaus alkaa.

Silti ilmassa leijui myös epävarmuus siitä, mitä tulevaisuus tuo. Suomesta oli jo muotoutunut länsimainen valtio, jolla oli oma hallinto-organisaationsa. Seurakunnan ja kunnan ero oli tehty, kansanedustuslaitos oli jo olemassa.

– Vapaudesta puhuttiin tietämättä, mitä vapaus on ja mitä velvollisuuksia se aiheuttaa, Björn kuvailee.

– Suurimmalla osalla ihmisistä suurin huoli oli kuitenkin toimeentulosta. Sitä he miettivät eniten.


Vallankumous toi ongelmia Joensuun poliisilaitokselle. Vasemmisto halusi ja saikin korvattua poliisit väliaikaisesti omillaan. Sata vuotta sitten poliisia työllistivät ennen muuta juopuneet.

Erityisesti markkinoiden aikaan poliisilla oli kiire. Vuonna 1917 oma poliisi saatiin Pielisensuun reuna-alueelle Selkielle.

Raja Karjalaan oli avoin ennen Venäjän vallankumousta, ja sinne veivät merkittävät kauppatiet.

– Jos raja ei olisi mennyt kiinni, ainakin Nurmes olisi kehittynyt aivan toisenlaiseksi, ehkä Lieksakin, Björn arvelee.

Kun raja meni kiinni, osa kauppiaista jäi kuitenkin Nurmekseen ja Lieksaan ja perusti kauppansa sinne.


Pohjoiskarjalaiset eivät osanneet oikein hahmottaa, mitä Suomi tarkoittaa. Yhä paremmin alettiin kuitenkin tiedostaa ja miettiä, mitä pohjoiskarjalaisuus on, sillä sitä korostivat esimerkiksi lehdistö ja järjestöt. Pohjois-Karjalana alueesta oli puhuttu jo pitkään.

– Turun rauhan jälkeen vuonna 1743 muodostui alue, jota kutsuttiin Ruotsin Karjalaksi erotukseksi Venäjälle menetetystä Karjalasta, Björn kertoo.

Pieni vähemmistö alueen ihmisistä oli ortodokseja. Kirkko oli vahvasti läsnä arjessa: kaikki juhlat aloitettiin aina virsillä. Sen jälkeen saatettiin laulaa sekä Karjalaisten laulu että Savolaisen laulu. Raja Savon kanssa oli sata vuotta sitten hyvin epämääräinen.


Mikään takapajula Pohjois-Karjala ei ollut. Alueella oli muun muassa sähköt ja puhelin, samoin sanomalehtiä. Tieverkko oli jo kehittynyt. Ennen kaikkea rautatieverkko oli jo olemassa, ja Karjalan radan kehittämistä suunniteltiin.

– Elanto saatiin pääasiassa maa- ja metsätaloudesta. Palveluelinkeinoja, teollisuutta ja virkamiehistöä oli vähän, Björn kertoo.

 Pietari oli sata vuotta sitten tärkeä paikka, pohjoiskarjalaisten oma Amerikka. Siellä oli vahva suomalaisyhteisö, ja kasvava suurkaupunki houkutteli suomalaisia töihin. Maaseudulta sinne ei kuitenkaan oikein uskallettu lähteä.

Puunjalostusteollisuus oli täällä keskeisessä asemassa. Metsähallituksella oli laajoja metsäalueita, ja yritykset olivat vähentäneet talonpoikaisomistusta ostamalla maata ja metsää.

Suurimmat, arvokkaimmat puut oli jo kaadettu. Metsäteollisuus tarvitsi kasvaakseen uuden innovaation, selluteollisuuden. Teollisuudessa Joensuu nähtiin varastona, jonne ei rakenneta suuria tehtaita. Kontiolahden puolella teollisuutta oli enemmän.

Penttilän saha oli kuitenkin perustettu vuonna 1871, mutta sen johtaja Väinö Cederberg kuoli juuri vuonna 1917.


Maan omistaminen ratkaisi yhteiskunnallisen aseman: jos et omistanut maata, et ollut mitään. Tilaton eli loisväestö oli suuri ongelma, koska maata omistamattomana he olivat osittain yhteiskunnan ulkopuolella. Myös vuokralla asuvia pidettiin sata vuotta sitten loisina. Loisia oli yli puolet väestöstä.

Vuokrataloja oli hyvin paljon. Usein taloissa oli kaksi tai kolme huoneistoa, ja talon omistaja asui yhdessä ja piti muissa vuokralaisia. Esimerkiksi kauppiaiden talot olivat suuria.

– Eriarvoisuus oli todella rankkaa. Johtajaporras eli kuin siat pellossa, ja työväestö näki nälkää, Tarma kuvailee.


Sosiaali- ja terveydenhuolto oli itsenäistymisen aikaan varsin kehnoa. Etenkin sosiaalihuolto oli erittäin heikoissa kantimissa, ja sille yritettiin keksiä parannuksia. Vaivaistalot olivat täynnä, eikä niiden oloissa ollut kehumista. Jos vaivaistaloon joutui, kuolema oli jo lähellä.

Heikoimmat ihmiset olivat täysin sen armolla, kuka tarjosi heistä halvimman hinnan. Yksityisiä yrityksiä syntyi, mutta niiden toiminta oli kyseenalaista.

Esimerkiksi Valtimolla annettiin huonoimmassa asemassa olevia vanhuksia ja vammaisia hoitoon miehelle, joka rakensi tupansa nurkkaan ikkunattoman lautakopin.

– Ruoka annettiin pienestä luukusta. Vuoden päästä kunnan tarkastaja totesi, että koppi ei kelpaa ihmisten asumukseksi, Björn kertoo.


Sata vuotta sitten lapsikuolleisuus oli suuri ja myös nuoria menehtyi paljon. Kulkutaudit, esimerkiksi lavantauti ja kurkkumätä, olivat yleinen kuolinsyy, ja niihin kuoli erityisen paljon imeväisikäisiä lapsia. Keuhkotautiin kuoli paljon aikuisia. Tuolloin alettiin jo ymmärtää, että puhdistamaton vesi ei ole terveellistä.

Rokotuspakko oli tullut vuonna 1889, mutta rokottamattomia lapsia oli silti, ja vuonna 1917 isorokko kiusasi Joensuun seudun asukkaita kahteen otteeseen. Sydänvika, aivohalvaus ja syöpä kirjattiin sata vuotta sitten kuolinsyyksi melko harvoin. Hukkumisia tapahtui tuohon aikaan kohtalaisen paljon.

Kuusikymppiset olivat sata vuotta sitten jo iäkkäitä. Nykyisin miesten elinajanodote on 78,5 vuotta ja naisten 84,1 vuotta.

– Vanhimmat ihmiset olivat sata vuotta sitten 70–80-vuotiaita, ja heitä oli hyvin vähän, Tarma kertoo.

Vuosi 1917 jäi historiaan myös siksi, että silloin Joensuun evankelisluterilaisessa seurakunnassa syntyi peräti 11 lasta avioliiton ulkopuolella. Kaikkiaan lapsia syntyi hieman yli sata. Äpäriksi kutsuttujen lasten suuren määrän on arveltu johtuvan muun muassa köyhyyden yleistymisestä ja siitä, etteivät ihmiset jaksaneet huolehtia moraalisista normeista.

Tiera 'n' queen Vammatar



marvel.wikia.com/wiki/Conan_th…

Päänaluslauta (??? Head's underboard??)
tonitimonen.deviantart.com/art…
suomenmuseotonline.fi/fi/kuva/…
www.tornio.fi/kuvakirjasto/109… "Ennen sängyn yleistymistä nukuttiin pirteissä tavallisesti lattialla, olkimaton tai taljan päällä. Pään tukena oli päänaluslauta, jota on Itä- ja Pohjois-Suomessa käytetty sängyn korvikkeena yleisesti vielä 1800-luvulla."

museoviraston kuvakokoelma - karjakujia


the nordheimer (Conan Exiles)


annoin väriä vanhalle luonnokselle. 



Conan universumissa Hyperboreassa on suomalaisinspiroimia nimiä kuten Queen Vammatar, Priestess Louhi, Citadel of Pohiola, jne.
Queen Vammatar ja Hyperborea toimii Conanin antagonistina, jotka tuottavat zombeja ja kuolemaa

historia


muistiinpanoja itäsuomalaisesta pihasta (Suomalainen piha - rakennushistoriallisia päälinjoja)

  • Asuinrakennukset ja talli/liiteri/aitat olivat vaaran laella, kun saunat ja ladot olivat vaaran juuressa.
  • Itä- ja Pohjois-Suomessa erillinen rakennus oli tarkoitettu vieraille tai sovellettu kesäasunnoksi, jollaisena palveli tavallisemmin aitta. 
    • Se sopi myös pojan perheelle, itäsuomalaisen 1800-luvulla jo harvinaistuneeb suurperhelaitoksen tarkoituksiin.
      • http://metsastajan-sydan.blogspot.fi/2016/10/perinne-vs-perinne.html
      • huom! Suurperheitä oli vielä 1900-luvun alussa. Ja vieläki elää vanhuksia jotka kasvoivat suurperheissä..
    • Talollisten luona samassa tuvassa asuva loinen / freeloader perheineen- tavallinen ilmiö Itä-Suomessa - saattoi saada asunnon tällaisesta erillisrakennuksesta.
    • Hiukan oli levinnyt eläkeläistupakäytäntökin.
  • Perhejärjestelmän merkitys näkyi myös isoissa rakennuksissa
    • suurperhejärjestelmä vaikutti kaksi ja kolmikerroksisten suurten asuinrakennusten valta-asemaan
    • erotettava yhteispihaan sijoitetut kahden t. useamman perheen erilliset suuret asuinrakennukset
  • Pihoja suunniteltiin yhdessä
  • Samaan asuntopihaan voi liittyä vielä kolmas, neljäs, ja viideskin perhe ja talo
  • yksinäistaloista syntyi näin kaksoistaloja ja useamman talon muodostamia ryhmiä, ns. puhtoja / puhoksia
    • ne olivat kantataloon ja kantakylään nähden jälkisyntyisiä eli "jälkeläisiä"
  • kahden t. useamman talon ryhmä näytti kuitenkin yhdeltä talolta
  • suurperheen jakautuessa alaperhe rakensi oman ison asuinrakennuksensa samaan asuntopihaan samantapaiseksi kuin kantaperhe säilyttäen osittain talousrakennukset

uuzii alovehii: Live2D ta FaceRig

FaceRig:n valmis modeli minun valokuvan (Kolilpäi) päällä

Päivä meni ku kuotin opastuu kui luaditah Live2D:l modelii mi sit kävtetäh FaceRig:s - Modelis menöy kuulemma 50 čuassuu,,,

FaceRig laittau modelin matkimah verkokameran kauti siua...


Täytyy sanuo što vektoru- ta 3D -animatsii on miule suvaiččematoi ruado

Muinaiskarjalan jälkeläiskielimuodot

http://jaska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/138707-suomalainen-maa-pakkoruotsin-vastustajien-virheellinen-kasitys

huom! Suomenlahdenkarjalasta että Suomenlahtea kutsutaan vieläkin islanniksi Kirjálabotn'ksi ja nimi esiintyy jo skandinaavisissa saagoissa.. ja Savilahti eli Suur-Savo kuului Muinais-Karjalaan

 - tosin Käkisalmenkarjalan "Suomi-kohdan" voi kyseenalaistaa...

karjal: Sugunimet sidovutettih karjalazii Suomeh

https://www.karjal.fi/verkolehti/2017/12/sugunimet-sidovutettih-karjalazii-suomeh/
Rahvahanškola da muanruadajoin iččenästymine annettih sugunimet Raja-Karjalan pravoslaunoloile, tuoreh väitös ozuttau.
Kuopion jeparhien jepiskoppu Jari Jolkkosen sugunimi kuuluu on ylen suomelaine. Nimen tagaperäl on yhtelläh Vahnan Sanan prorokku Elisa, gretsien kielekse Elisaios. Elisaiosas kehityi ven’ankieline Jelisei, kudai kiändyi Karjalas muodoh Jolkko. Konzu Raja-Karjalas ruvettih ur’kal ottamah sugunimilöi 1800-luvun lopul da 1900-luvun allus, Jolkon peräh ližättih piäteh -nen, da nenga rodih uuzi jäzen suomelazeh sugunimistöh.
Jolkkosen sugunimi on pieni muru kielitiedoilii Outi Patrosen ylen suures tutkinduainehistos. Patronen on tutkinuh omassah tänä sygyzyn kaččotus väitöskirjas, kuibo rajakarjalaine pravoslaunoi rahvas suadih sugunimet piäozin 1890 ‒ 1920-luguloil. Ičegi rajakarjalastu suguu olii Patronen kyzyy mindäh rajakarjalazet suadih sugunimet da tutkiu kaikkien Raja-Karjalas käyttöh otettuloin sugunimilöin juuret.
Raja-Karjalan aloveheh kuuluu Suojärvi, Korpiselkä, Soanlahti, Suistamo, Impilahti da Salmi. Vuvvennu 1939 alovehel oli nenga 50 000 eläjiä.
Raja-Karjalan sugunimibuuman tagaperäl vaikutetah enne kaikkie praktiellizet syyt. Sugunimie tarvittih suvvos, priziivois armieh da nalogoinotos. Nimenomah muanruadajien iččenästymine luadi kovan kyzyndän uuzile sugunimilöile, ku tuorehet muanomistajat eroitettas toine toizes. Patrosen mugah suomenkieline rahvahanškola lujendi suomen kielen da suomenkielizien sugunimilöin stuatussua Raja-Karjalas. Vuvvennu 1880 perustetul Sortavalan opastaiseminuariel i sen jullatul suomenkielizel Laatokka-lehtel oli merkiččii rouli Karjalan sidovuttamizes ozakse Suomie. Samoiten net heikondettih karjalan kielen stuatussua, konzu paistu karjalan kieli jäi kirjallizen suomen pimeikköh, da ei karjalankielizel kul’tuural olluh tilua kehittyö, Patronen tovestau.
Vuozisuas sugunimen sai jogahine pereh. 1800‒luvun allus sugunimilöi oli vaiku erähil, no 1800‒luvun lopul sugunimet ruvettih tabuamah sežo yhteiskunnan alimat kerrokset. Sugunimet sego vallittih iče sego virguniekku luadi valličuksen perehen puoles.
Oza rajakarjalazien otettulois sugunimilöis perustuu vahnoih ven’ankielizih patronimoih libo tuatannimilöih, toizet ollah laihinua pappilistol da buržuilistol. Sugunimilöi kehitettih taloin- da hierunnimilöis, toizet keksittih kogonah uuzii sugunimilöi.
Hos karjalan kieli oli Suomen alovehen vähembistökieli da pravoslaavi vähembistöviero, Raja-Karjalas niilöil oli enimistöstuatussu. Kieli da pravoslaavi iččenäh ollah rajakarjalazen identitietan ydimes. Outi Patrosen mugah sežo stuatussu kahten suuren valdivon välis miäritti rajakarjalazuttu. Alovehen rahvahalisto otti virityksii kui päivännouzus muga i päivänlaskus.
Pravoslaunoloin suadut suomenkielizet sugunimet ollah Patrosen mugah oza leviembiä kehitysty, kudual opittih luadie Suomen pravoslaunois kirikös toven suomelaine. Järgieh Suomen iččenästymizen jälgeh kirikkö siirdyi Moskovan patriarhan alazuos Konstantinopolin patriarhattah, da otti käytändäh päivänlaskupuolizen aijanlaskun i algai kehittiä suomenkielizii jumalansluužbii. Suomenkielizet sugunimet oldih omas puoles sidovuttamas rajakarjalazii pravoslaunoloi Suomeh.
Lähte: Saila Keskiaho, Kotimaa

Karjalainen - Oinonen: Karjalan kielen tukemiseen 200 000 euroa

https://www.karjalainen.fi/uutiset/uutis-alueet/kotimaa/item/165438-oinonen-karjalan-kielen-tukemiseen-200-000-euroa

Hallitus myönsi talousarviossaan 200 000 euron määrärahan Karjalan kielen seuralle karjalan kielen ja kulttuurin edistämis- ja elvytysohjelman toteuttamista varten vuodelle 2018, kertoo sinisten kansanedustaja Pentti Oinonen tiedotteessaan.
Oinonen teki aiemmin asiasta talousarvioaloitteen.

Oinonen perustelee aloitettaan kotoperäisen karjalan kielen ja kulttuurin häviämisuhalla ilman elvytysohjelmaa. Karjalaisjärjestöt eivät hänen mukaansa pysty hankkimaan yksin tehokkaaseen elvytykseen tarvittavia varoja, vaan siihen tarvitaan myös valtion tukea.

ennen ja jälkeen 1917


Eule ammozii suomelazii (finländare), a ammozii suomekoi (finne)...

"Vanhat itäsuomalaiset sukunimet ovat nen-päätteisiä, jotka aikoinaan johdettiin suvun päämiehen etunimestä, liikanimestä, ammatista tai lähtöpaikkaa kuvaavasta nimestä. Toiviaisten, Hyvösten ja Hyväristenkin sukunimet ovat peräisin muinaissuomalaisista etunimistä Toivia ja Hyväneuvo." https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005394490.html

 note: "Muinaissuomalaisuus" voi kyseenalaistaa, sillä "muinaiskarjalaisuus" on yhtä vanhaa ja nämä kaksi erkanivat viikinkiajalla (800 – 1066)..  - ga tuas "suomelain'e" (finländare) ta "suomekko" - libo ruočči - (finne) menöy sejakkah ku pagistah "muinaissuomalaisista" - ammozis suomekois ta "itäsuomalaisista" - päivännousu-suomelazis

2č impro

2 čuasun impro

-nen päätteiset sukunimet

"Eduskunta käsittelee parhaillaan nimilain uudistusta. Vuoden 2019 alussa voimaan tuleva lakimuutos tuo sukunimen valintaan laajemmat mahdollisuudet.
...
Suomen vanhimmat sukunimet löytyvät Itä-Suomesta. Siellä sukunimiä on käytetty satoja vuosia – vanhimpia jopa 1200-luvulta lähtien."

(note: Pohjois-Karjala liittyi Ruotsin valtakuntaan 1600-luvulla ja oli ennen 1600-lukua erittäin karjalankielinen + suurperhekulttuuri.. Käkisalmen läänistä Tveriinkin muutti -nen päätteisiä, kuten Papeloinen, Ihalempinen, Ahponen, Larinen jne...) http://www.tverinkarjala.fi/muuttoluettelot.html

"Vanhat itäsuomalaiset sukunimet ovat nen-päätteisiä, jotka aikoinaan johdettiin suvun päämiehen etunimestä, liikanimestä, ammatista tai lähtöpaikkaa kuvaavasta nimestä. Toiviaisten, Hyvösten ja Hyväristenkin sukunimet ovat peräisin muinaissuomalaisista etunimistä Toivia ja Hyväneuvo.

 note: "Muinaissuomalaisuus" voi kyseenalaistaa, sillä "muinaiskarjalaisuus" on yhtä vanhaa ja nämä kaksi erkanivat viikinkiajalla (800 – 1066)..  - ga tuas "suomelain'e" (finländare) ta "suomekko" - libo ruočči - (finne) menöy sejakkah ku pagistah "muinaissuomalaisista" - ammozis suomekois ta "itäsuomalaisista" - päivännousu-suomelazis

Itäsuomalainen sukunimikäytäntö oli eurooppalaisessakin vertailussa poikkeuksellinen ja ainutlaatuinen.

Itä-Suomessa sukunimiä tarvittiin, jotta liikkuvaisessa kaskikulttuurissa ihmiset pystyivät identifioitumaan tiettyyn sukuun tai perhekuntaan kuuluviksi. Sukunimillä he pystyivät ilmaisemaan nautintaoikeuksia suvun kaskimaihin ja kalavesiin.

”Se on vanhaa aineetonta kulttuuriperintöä, jota ei muualta tavallisen kansan parista löydy. Sitä ei nimittäin omaksuttu ylemmiltä säädyiltä, vaan otettiin käyttöön omaehtoisesti, ilman ylempien esikuvaa”, sanoo Paikkala."

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005394490.html

nametest - Mistä sukunimesi on peräisin? Lähisukuni: Korhonen - Timonen - Tsutsunen

https://fi.nametests.com/test/mista-sukunimesi-on-peraisin/24908/?ab=eyJxdWl6X3RpdGxlIjo0NTI5NH0


tupla-Korhonen


Jäsenhakemus hyväksyttìn

Nyt sitä ollaan Viipurin taiteilijaseuran jäsen
https://www.viipurintaiteilijaseura.fi
Viipurin Taiteilijaseura on aktiivinen ja aikaansa seuraava ammattitaiteilijoiden yhdistys, joka on perustettu 1930 Viipurissa. Seuran lähes sata karjalaistaustaista taiteilijajäsentä ovat hajaantuneet ympäri Suomea, mutta vuosinäyttelyt kokoavat jäsenet yhteen ja esittelevät tuoreinta taiteellista tuotantoa kuvataiteen eri aloilta. Jäsenistä vielä muutama on syntynyt luovutetussa Karjalassa, mutta yhä enemmän mukana on toisen ja kolmannen polven karjalaisia.

Fanboy-sarjakuvapaperia kohta Sananhelinäs...

tilasin Sananhelinän kautta Canson Fanboy-sarjakuvapaperia... ja tulee kuulemma muutaman viikon päästä ku Fanboy-paperia ei ole aiemmin tuotu Suomeen eli ensikertaa Suomessa - siksi saattaa tulla arvokasta paperia, saa nähdä miten loppusummaksi tulee..

paperissa on siis valmiiksi painetut sarjakuvatyöskentelyalue (leikkuuvara ja marginaalit - amerikalainen standardi)

tuote-esittelyä:

02122017



http://www.norden.org/fi/ajankohtaista/uutiset/kulttuuriomaisuuteen-kohdistuva-rikollisuus-2013-lainsaeaedaentoe-ja-oikeuskaeytaennoet-pohjoismaissa

Kulttuuriomaisuuteen kohdistuva rikollisuus – lainsäädäntö ja oikeuskäytännöt Pohjoismaissa

Oslossa järjestetään 12.–13. joulukuuta pohjoismainen seminaari kulttuuriomaisuuteen kohdistuvasta rikollisuudesta. Seminaarissa tarkastellaan lainsäädäntöä ja oikeuskäytäntöjä eri Pohjoismaissa. Tilaisuuden tarkoituksena on lähentää Pohjolan oikeus- ja kulttuurialojen yhteistyötä ja käynnistää vuoropuhelu tiiviimmästä yhteistyöstä kulttuuriomaisuuteen kohdistuvien rikosten ehkäisemiseksi, ääriryhmien rahoittamisen estämiseksi ja maailman kulttuuriperinnön suojelun parantamiseksi.

Seminaari on jatkoa Pohjoismaiden kulttuuriministereiden aloitteesta Oslossa vuonna 2015 järjestetylle seminaarille, joka käsitteli kulttuuriesineiden laitonta kauppaa. Seminaarin järjestävät Norjan kulttuuriministeriö ja Oslon yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta. Se on osa Pohjoismaiden ministerineuvoston Norjan puheenjohtajakauden 2017 ohjelmaa.

Tarkoituksena on kohdistaa huomiota Pohjoismaiden lainsäädäntöön ja oikeuskäytäntöihin. Ajankohtaisena kysymyksenä pohditaan sitä, miten eri Pohjoismaat arvioivat Euroopan neuvoston uutta yleissopimusta kulttuuriomaisuuteen kohdistuvasta rikollisuudesta.

Tietoa ilmoittautumisesta sekä ohjelmaluonnos ovat osoitteessa www.kulturkrim.no. Ilmoittautumisaika päättyy 5. joulukuuta.

itäsuomalainen rakennushistoria


Suomalainen piha - rakennushistoriallisia päälinjoja (Valonen Niilo, Korhonen Teppo - 2006)


Kujaspihasta Googlekaan ei löydä


SCP-113 trap

  SCP-113 https://scp-wiki.wikidot.com/scp-113 in this comic, I tried comic page layout of belgian comic magazine