28.2.2017

tuomonlopinat: Kalevalan ryöstö

https://tuomonlopinat.wordpress.com/2017/02/28/kalevalan-ryosto/

Helsingin Sanomat: Pitkään sorretut karjalankieliset ansaitsevat virallisen aseman

http://www.hs.fi/paivanlehti/28022017/art-2000005106171.html

Pitkään sorretut karjalankieliset ansaitsevat virallisen aseman
Kalevalan alkuperäiset laulajat joutuvat nyt ilman valtion apua pitämään kiinni katoavasta kielestään ja perinteistään.

TÄNÄÄN Kalevalan päivänä (28. helmikuuta) juhlistetaan suomalaista kulttuuria. Joka vuosi juhlapuheissa ylistetään Kalevalan merkitystä suomalaiselle kulttuurille, mutta harvemmin kuulee puhuttavan teoksen juurista.

Elias Lönnrot keräsi runo­aineiston Kalevalaa varten lähes täysin Vienan Karjalasta eli ­alueelta, joka ei ole osa Suomea eikä ole koskaan ollutkaan. Alueen asukkaat olivat karjalaisia: kieleltään ja tavoiltaan suomalaisista poikkeavaa kansaa. Runojen alkuperäinen kieli oli karjala, jota Lönnrot suomensi soveltuvilta osin, jotta runot olisivat suomalaiselle lukijalle ymmärrettäviä, säilyttäen kuitenkin tarpeeksi karjalaisuuksia pitääkseen eksoottisen sävyn.

Kalevala alkoi elää omaa elämäänsä. Siitä on kirjoitettu hyllymetreittäin kirjallisuustutkimusta, ja se on nostettu jalustalle yhtenä suomalaisen kulttuurin kulmakivistä.

Kalevala ei ole vain suomalaisuutta, vaan suomalaisuus on Kalevalaa. Samaan aikaan karjalankieliset ovat saaneet elää vailla minkäänlaista valtiollista tunnustusta, kokien jatkuvaa syrjintää.

Venäjä on toki tehnyt tuhosta suuren osan, mutta Suomikin on kunnostautunut karjalaisten sortajana. Sotien jälkeen Suomen 30 000 karjalankielistä ripoteltiin erilleen ympäri maata, mikä hajotti uskonnollisia, kulttuurisia ja kielellisiä siteitä. ­Ortodokseja pelättiin venäläismielisinä, ja karjalan kieltä vierastettiin outona ja epäilyttävänä. Lapset eivät saaneet käyttää ­äidinkieltään kouluissa, ja kaikki karjalaisuuteen viittaava painettiin maan alle.

Nyt Suomi juhlii sadatta itsenäisyysvuottaan, ja Kalevalan päivänä julistetaan taas suomalaisen kulttuurin ilosanomaa. Samaan aikaan Kalevalan alkuperäiset laulajat, karjalaiset, yrittävät kynsin hampain pitää kiinni katoavasta kielestään ja perinteistään, täysin vailla val­tion apua tai laillista asemaa.

Sata vuotta itsenäisyyttä Suomelle ovat olleet sata syrjinnän vuotta karjalaisille. Karjalaiset ovat aina olleet osa Suomea, ja Suomen olisi hyvä vihdoinkin tunnustaa se.

Tuomo Salonen

Joensuu

green industrial estate




paikallispolitiekkua (kuntavaali / SRVA-sopimus)


21.2.2017

DLDP Press Release 21/02/2017

http://www.dldp.eu/content/dldp-press-release-21022017

Huge response to survey on digital development for regional or minority language speakers

While the world celebrates language diversity on International Mother Language Day (link is external),  the Digital Language Diversity Project is set to release the results from its survey on what speakers of four lesser-used languages want to see in terms of digital development for their language.

The EU sponsored DLDP project has conducted a survey on four languages: Basque, Breton, Sardinian and Karelian.

It has had a huge response indicating that speakers of these languages realise how important digital development will be for the future of their language.

The survey asked speakers about their current use of their language in the digital domain, including their use of social media, what they can access online in their language, and what they are unable to access.

Importantly, at a time where public services are increasingly only available online, the survey illustrates how many of these basic services are unavailable in lesser used languages, a situation which both acts to marginalise the language further as well as denying a citizen’s rights to public services in their own languages.

The survey results will give governments, activists, the language technology industry and academia, a detailed view into what grass-roots organisations and the actual language communities themselves are thinking about in terms of how they want to develop provision for their languages in the digital sphere.

In addition, the survey will feed into a Road Map for Digital Language Diversity which will guide policymakers and stakeholders on the way forward in how language organisations and governments can effectively develop digital tools which help the revitalisation of lesser-used and endangered languages.

It is envisaged that the current research will act as a pilot project for a more extensive project that will cover all European lesser-used languages.

The DLDP project, supported by the EU Erasmus Plus programme, is led by Dr Claudia Soria of the Institute of Computational Linguistics at the Consiglio Nazionale delle Ricerche based in Pisa, Italy.

The DLDP partnership comprises the European Language Equality Network (ELEN), SOMU at the University of Mainz, the Basque organisation Elhuyar and the Karelian Language Society.

Speaking to the press Dr Soria said that:

"Everyone on the team has been fascinated by the survey results and we’re very pleased with the huge response that we’ve had. As we analyse the data we are convinced that it will have an important impact on how we plan for digital development for lesser-used languages. For the first time ever we will have a real insight into what the actual language community needs in terms of digital development and existing provision."

DLDP Press Release
21/02/2017

KarjalanKondieKoiru


19.2.2017

Koulunjohtaja Paavo Harakka: (Esitelmä valtakunnallisilla kotiseutupäivillä Valtimolla 8/2001) Karjalan kieli Suomessa

https://www.facebook.com/groups/210633132436820/permalink/738041683029293/

Koulunjohtaja Paavo Harakka: (Esitelmä valtakunnallisilla kotiseutupäivillä
Valtimolla 8/2001) Karjalan kieli Suomessa

Kaunis karjalan kieli helisee vielä Suomessa. Vielä kuulee karjalankielisiä lauluja, sananlaskuja ja sanontoja, mutta taitajat ovat katoamassa. Kasvualusta puuttuu. Karjalan kielellä ei voi asioida eikä sitä opeteta Suomen kouluissa.

Kiinnostus karjalan kieltä kohtaan on kuitenkin viime aikoina lisääntynyt. Se elää varsinkin lauluissa. Siitä esimerkkinä ovat parin viime vuoden aikana julkaistut karjalankieliset äänitteet: Valtimon Lauluryhmä Laulusten äänite ”Ildazil kellot zvon´itah” ja Eero Mäkkelin ”Pajata, pajata, briha!”
Myös kirjallisuutta on jonkin verran ilmestynyt. Allekirjoittanut on toimittanut karjalankielisen tarinakirjan ”Sunduga” 1989 ja karjalankielisen satukirjan ”Tuhkamukki” 1996. Ne on julkaissut Suojärven Pitäjäseura. Manssilan Nuorisoseura Rajakivi on kustantanut ”Utsiitel Pesa Ruotsin paginoi” –kirjan 1992.

Karjalan kieli kuuluu suomalais-ugrilaisten kielten itämerensuomalaisten kieliryhmään, jonka muodostavat viro, suomi, karjala, vepsä, liivi ja vatja.

Näistä karjala on läheisin suomen sukulaiskielistä ja kielessä on kolme päämurretta: varsinaiskarjala, aunus eli livvi ja lyydi. Karjalan kieltä, sen murteita on myös tutkittu eniten. Eri tutkijoiden toimesta on näytteitä tallennettu runsaasti. Tutkimuksen tuloksena on jo julkaistu viisi osaa Karjalan kielen sanakirjaa ja kuudes lienee tulossa lähiaikoina. Kokoaminen alkoi Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa jo 1955 ja on siten kestänyt pian 50 vuotta.

Karjalan kielen päämurteita ovat varsinaiskarjala, aunus eli livvi ja lyydi.
Tässä yhteydessä on syytä mainita professori Pertti Virtarannan työ karjalan kielen tutkijana ja tallentajana. Hän teki lukuisia matkoja rajantakaiseen Karjalaan ja Tverin Karjalaan. Hänen julkaisemista teoksista mainittakoon vaikka 1971 ilmestynyt ”Kultarengas korvaan” , johon on tallennettu satuja pohjoisvienalaisten kertomina.

Haluan myös mainita maisteri Matti Jeskasen, joka on toimittanut ”Näytteitä karjalan kielestä I” ja se sisältää tekstejä kolmesta karjalan kielen päämurteesta: 1. varsinaiset karjalaismurteet, 2. Aunukselaismurteet ja 3. Lyydiläismurteet. Kirja on tehty yhteistyössä Joensuun ja Petroskoin ylipistojen kanssa ja toisena toimittajana oli Vladimir Rjagojev Petroskoista.

Karjalan kielen historia
Vanhimmat karjalankieliset ns. tuohikirjoitukset ovat jo 12. vuosisadalta.
Karjalan kieli onkin unkarin jälkeen toiseksi vanhin suomalais-ugrilaisesta kieliperheestä.
Karjalankielisiä sanoja esiintyy mm. Pähkinäsaaren rauhansopimuksessa 1323 ja Vatjan viidenneksen veroluettelossa v. 1500. Niissä on paikan- ja henkilönimiä karjalankielisinä. Isä meidän -rukous on tiettävästi esiintynyt ensimmäisen kerran jo 1544.

Sanastoa esiintyy ensimmäisen kerran P.S. Pallaksen sanakirjassa, joka julkaistiin 1790-91. Siinä on 273 sanaa käännetty 200 kielelle joukossa myös karjala ja aunus.

Suomalaisista tutkijoista erikoisesti professori ja senaattori Arvid Genets tutki karjalan kieltä. Hän teki matkana Suojärvelle ja sen tuloksena julkaistiin lyhyt kielioppi ja näytteitä sekä 4500 sanasto.
Maisteri E.V. Ahtia keräsi puolestaan 54000 sanalippua 1908-1918. Hänen kirjoittama Karjalan kielioppi julkaistiin 1936

Karjalan kielen tutkijoina kunnostautui myös Eino Leskinen, jonka toimittamana on ilmestynyt useita murrenäytekirjaa. Nimensä tutkijoina ovat murteiden tutkijoina myös Juho Kujola ja R.E. Nirvi edellinen Salmin murteen ja jälkimmäinen Suistamon murteen tutkijana. Vielä kannattaa mainita Heikki Ojansuu ja Iivo Härkönen, joka on julkaissut karjalaisten nimioppaan.

Karjalankielisten lukumäärä Suomessa ennen sotia

Karjalankielisten määrää ei ole Suomessa tieteellisesti tutkittu, joten joudun lukumäärää arvioitaessa perustamaan mielipiteeni muutamaan tosiasiaan.

Suomessa karjalan kieltä, sen murteita puhuttiin ennen sotia. ns. Raja-Karjalan alueella, jonka muodostivat Suojärvi, Salmi, Korpiselkä, Suistamo, Impilahti ja Soanlahti. Lisäksi karjalan kielen murteita käytettiin muutamissa Ilomantsin rajakylässä ja Suomussalmen ja Kuhmon vienalaiskylissä.
Sen sijaan Lappeenrannassa, Etelä-Karjalassa ja Karjalan kannaksella käytetty puhekieli on suomen kielen murretta.

Karjalankielisten määrän selvittämiseksi on lähtökohdaksi otettava Raja-Karjalassa asuneiden ortodoksien määrä, joka vuonna 1939 oli yli 36.000 henkeä.

Raja-Karjalan ortodoksit ovat kanta-asukkaita ja heidän äidinkielenään on ollut karjalan kieli. Jos arvioimme varovaisesti, että 80 prosenttia ortodokseista käytti jokapäiväisenä puhekielenä karjalaa, saadaan Raja-Karjalan karjalankielisten määräksi n. 29.000 henkeä. Kun lukuun lisäämme muutamien karjalankielisien kylien asukkaat ja rajan takaa itsenäisyyden alkuvuosina pakolaisina Suomeen muuttaneet, voidaan täydellä syyllä uskoa, että Suomessa oli talvisodan alkaessa ainakin 33-34.000 henkeä, joiden äidinkieli oli karjalan kieli.

Olisiko mahdollista tieteellisesti laskea perusteellisemmin karjalankielisten määrä, jätän tutkijoiden mietittäväksi. Joka tapauksessa edellä olevat laskelmat perustuvat omakohtaiseen kokemukseen. Esim. Valtimolle muuttaneet siirtokarjalaiset Suojärveltä käyttivät sodan jälkeen puhekielenään karjalan kielen murretta, johon on vähitellen tullut suomenkielisiä sanoja.

Karjalankielisten määrä Suomessa 2001

Selvittääksemme karjalankielisten määrää nykyään voidaan lähtökohdaksi ottaa se, että elossa olevat ennen sotia syntyneet äidinkielenään karjalan kielen oppineet puhuvat karjalan kieltä edelleen. 75-80 vuoden keski-iän perusteella poistuma vuosittain on 1,25-1,30 prosenttia. Näin laskettuna luovutetulla alueella syntyneitä karjalankielisiä on elossa n. 6-7000 henkeä. Lukuun on lisättävä 1940-luvulla ja myöhemmin syntyneet, jotka ovat oppineet äidinkielenään karjalan. Heidän lukumäärän arvioiminen on hankalaa. Uskoisin, että n. 5000 henkeä oppi karjalan kielen. Siten karjalankielisiä olisi Suomessa nykyään 11-12.000 henkeä. Tosin on sanottava, että heistä eivät kaikki välttämättä pysty aktiivisesti keskustelemaan karjalaksi, vaikka ymmärtävätkin puheen. Uskoisin, että kolmannes osaa edelleen tarvittaessa keskustella karjalaksi.

Mainittakoon, että saamenkielisiä on Suomessa vähemmän kuin karjalankielisiä, mutta saamen kielen asema on turvattu lailla.

Missä karjalankieliset asuvat

Raja-Karjalan maatalousväki sijoitettiin 1945 maanhankintalain nojalla Pohjois-Karjalaan, Pohjois-Savoon, Etelä-Kainuuseen ja osittain Pohjanmaalle.

Suhteellisesti ottaen 4.000 asukkaan Pohjois-Karjalan pohjoisin kunta Valtimo sai eniten karjalankielistä väestöä. Kuntaan muutti sodan jälkeen yli tuhat siirtokarjalaista pääasiassa Suojärveltä ja he puhuivat karjalan kieltä.

Toinen suuri karjalankielisten ryhmä muodostui Suomessa suurimpiin asutuskeskuksiin. Osa muutti suoraan kaupunkeihin ja muuttoliikkeen myötä heitä muutti lisää. Suurimmat keskukset ovat Helsinki, Espoo, Vantaa, Lahti, Jyväskylä, Joensuu, Kotka, Tampere ja Oulu. Esimerkiksi suojärveläisillä on omat seuransa Helsingissä, Lahdessa, Jyväskylässä, Tampereella ja Joensuussa ulkopuolella maatalousväestön sijoituskuntien.

Karjalankielisten määrä väestöstä oli Raja-Karjalassa v. 1939 vielä puolet. Sodan jälkeen uusilla asuinsijoilla karjalankielisten osuus koko alueen väestöstä supistui alle kymmenen prosentin ollen nykyään 2-5 prosentin luokkaa.

Mikä on karjalan kielen tulevaisuus?
Kysymys on mielenkiintoinen. Sitä voisi pohtia puhumisen, kirjoittamisen ja tutkimuksen kannalta. Sitä voisi lähestyä myös kulttuuriperinteen säilyttämisen kannalta. Kansallisen kieliperinnön vaaliminen ja säilyttäminen myös karjalan kielen osalta olisi katsottava yhteiseksi omaisuudeksemme Suomessa. Karjalan kieli on rikastuttanut kansallista kulttuuriamme kansanrunojen ja Kalevalan kautta. Keräsihän Elias Lönnrot suurimmat ainekset Kalevalaan nimenomaan karjalankielisiltä runojen taitajilta.

Saamen kieli ja romaanikieli ovat saavuttaneet tietyn virallisen aseman. Ne ovat myös EU:n kielikorissa säilyttämisen arvoisena vähemmistökielenä. Myös karjalan kieli olisi saatava uhanalaisten kielien säilyttämiskesi jopa Unescon listoille. Silloin meillä karjalankielisillä olisi paremmat taloudelliset mahdollisuudet taistella karjalan kielen puolesta.

Tutkimuksen kannalta katsoen karjalan kielen asema on varsin hyvä Suomessa, kuten jo alkusanoissa totesin. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, yliopistot ja monet aatteelliset yhdistykset harjoittavat karjalan kielen tutkimista. Haluan tuoda vielä kaksi henkilöä, jotka ovat julkaisseet sanakirjan. Kosti Pamilolta on ilmestynyt Karjalan Sivistysseuran kautta kaksi ”Abun´iekkaa”, joissa on lähes tuhat sanaa suomesta karjalaksi ja ”ruotsin” Juha-Lassi Tastin ”Omua tsomua”, joka sisltää 2350 sanaa karjalasta suomeksi.

Sen sijaan miten voisimme pitkittää karjalan kielen säilymistä myös puhuttuna kielenä tavallisten kansalaisten keskuudessa, ei ole ollut kovin näkyvästi eri tahojen intresseissä. Karjalan kieli ei saavuttanut Raja-Karjalassa virallista asemaa, vaikka yli puolet käytti puhekielenä karjalaa. Se ei sopinut itsenäistyneen Suomen intresseihin. Toisaalta ei Raja-Karjalan väestö itsekään osannut vaatia karjalan kielen tunnustamista. Sitä pidettiin ikään kuin rahvaan kielenä ja suomalaiset käsittivät sen suomen kielen yhdeksi murteeksi. Ortodoksinen kirkkokaan ei liiemmälti puhunut karjalan kielen puolesta. Etsikkoaika valui näin ollen hukkaan.

Onneksi rajan takana Karjalan tasavallassa on karjalankielinen väki herännyt. Siellä on karjalaa esitetty toiseksi viralliseksi kieleksi venäjän rinnalle. Viimeksi äänestyksessä hanke kaatui äänin 12-10. Ponnisteluja kuitenkin jatketaan. Sieltä löytyykin vielä karjalankielistä väestöä eri arvioiden mukaan 50.-60.000 henkeä.

Karjalan tasavallassa yritetään karjalan kieltä virallistaa kahtena murteena. Se voi muodostuakin kompastuskiveksi. Mielestäni olisikin syytä vakavasti miettiä yhden karjalan kielen laatimista. Mukaan tulisi ottaa myös Tverin alue, jossa asuu Suomesta 1600-luvulla pakoon muuttaneiden jälkeläisiä. Tarkkaa lukumäärää ei ole toistaiseksi voitu laskea, mutta arviot alueen karjalankielisten määrästä vaihtelee 60.000:stä aina 100.000:een asti.
Suomen karjalankielisen väestön onkin syytä tukea kaikin voimin kielipyrkimyksiä Karjalan tasavallassa.

Karjalan Kielen Seura perustettiin 1995
Suomen karjalankieliset perustivat oman Karjalan Kielen Seura ry:n vuonna 1995 Joensuussa. Seuran tarkoituksena on lisätä kiinnostusta karjalan kieleen sekä tukea kaikkea karjalan kielen säilyttämiseen ja kehittämiseen tähtäävää tutkimus- ja julkaisutoimintaa, opiskelua, harrastamista ja luovaa ilmaisua.
Seura onkin järjestänyt kurssitoimintaa. Yhteistyössä ovat olleet mukana mm. Karjalan Liitto ja Valamon kansanopisto. Myös monet kansalaisopistot ja kansalaisjärjestöt ovat ryhtyneet järjestämään kielikursseja ja –kerhoja. Karjalan kielen kurssi voidaan ottaa peruskoulun yläasteen kurssiksikin. Valtimolla on opetussuunnitelmassa mukana karjalan kieli. Lapsille on järjestetty tutustumismahdollisuus karjalan kieleen ja varsinkin yhteisissä tilaisuuksissa on Kirkonkylän koulun lapset esittäneet osan ohjelmista karjalaksi.
Karjalan kielen säilyttämisessä ja elvyttämisessä Suomessa ovat avainasemassa kielestä kiinnostuneet taitajat. Tavoitteita tulisi asettaa ja niihin pyrkiä kaikin keinoin.
Lopuksi yhteenvetona toteaisin, että karjalan kieli on uhattuna. Sen vuoksi nyt tarvittaisiin kaikki hyvät voimaan taistelemaan sen säilyttämisen ja elvyttämisen puolesta. Kun kieli katoaa, katoaa kansakin. Käyttämällä omaa kaunista karjalan kieltä, säilytämme paremmin tietoisuudessa myös oman kulttuurimme silla ”kulttuuri elää kielessä”.
- Olloh burbetannat l´ibo sokkien pezennät: pagize kai omal kielel. Omua elä prakuitse!

18.2.2017

Nurmeksen radikaalioikeisto historiaa

Muita radikaalioikeistolaisia:

  • https://fi.wikipedia.org/wiki/Urho_Kekkonen
    • "Urho Kekkosen aatteelliset juuret olivat kansallismielisessä ylioppilaspolitiikassa, ja sille oli luontevaa jatkoa myös toimiminen Akateemisessa Karjala-Seurassa. (Akateeminen Karjala-Seura ei hyväksynyt karjalan kieltä omaksi kielekseen, vaan piti sitä suomen kielen murteena. Karjalaista kulttuuria liike piti osana ikivanhaa suomalaista kulttuuria. Propagandatyön avulla karjalaisia saatiin muuttamaan etu- ja sukunimiään suomalaisiksi. Suomalaistamistyöhön osallistui virkamiehiä, opettajia, pappeja, karjalaisjärjestöjä, taiteilijoita ja lehdistön edustajia. Propagandan ja suomalaistamistyön vaikutukset näkyivät 1980-luvulle asti) Kansan eheyttäminen, ryssäviha, kielitaistelu ja Itä-Karjalan kysymys olivat hänelle tärkeitä."
  • https://fi.wikipedia.org/wiki/Vilho_Helanen

Suomi 100 kulttuuripolitiikkaa

Tuntematoman Sotilaan (2017, alkup. julkaisu 1954) "kuvauksia tehdään myös ainakin Pohjois-Karjalassa"

Karjalan puna-musta-vihreä ristilippu oli käytössä jo 1920-1922 ja sodan aikana 1941-1944

Kuvataide menetti oman tutkintonsa ammatillisen koulutuksen uudistuksessa

16.2.2017

Sculptris 3


vähän jäi muotopuoleksi...

Vaarojen Sanomat : Karjalan heimo juhlii kesällä Nurmeksessa


On hauskaa kun usein nykyisin puhutaan karjalaisesta yhdistelmätalosta "hirsilinnana..."

karelians will gather in 28th - 30th of July. in Bomba house, Nurmes.

Reijo Savola teach Geni in Kaleva’s court (Kalevan hovi).”Karelians have enthusiastic to build giant family tree to internet. There is half million name in tree, and oldest are born in 1500s. Builders are from Finland and all around world.”

Reijo Savola’s Suojärvi-project is one of biggest Geni-project https://www.geni.com/projects/Suoj%25C3%25A4rvi-%25D0%25A1%25D1%2583%25D0%25BE%25D1%258F%25D1%2580%25D0%25B2%25D0%25B8/13098#

14.2.2017

Voivatko taiteilijat pysäyttää Suomen?

"Jäin pohtimaan taiteellisen työn loppumisen seurauksia. Galleriat, museot ja teatterit menisivät kiinni. Julkiset veistokset kärrättäisiin varastoon. Taiteeksi miellettävä arkkitehtuuri ja design poistettaisiin katukuvasta, kirjat vietäisiin ihmisten käsistä ja musiikkia ei kuulisi mistään."

KLW - For Honor


12.2.2017

Sculptris 2


kokeilin ilmaista Sculptris 3D veisto-ohjelmaa
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------


Sculptris


kokeilin ilmaista Sculptris 3D veisto-ohjelmaa

Pohjol’an yhtezruado…


Pohjola-Norden on kyllä julkaisu Karelen ett gränsland i Norden - kirjan, mutta sekin keskittyi lähinnä Ruotsin ajan ja suomalaiseen näkökulmaan - mitä huonolla ruotsilla sain selvää..

11.2.2017

mualavus - sellu-pimetys

nimityksii ečin...


The name comes from cels (short for celluloid), the clear sheets of acetate, which are painted on for use in traditional 2D animation.

ezim. Sycran tevos alapuolel
Painted or Cel-Shaded? by Sycra on DeviantArt


Sellu-pimetyksii kävtetäh myösgi videjokizois.



sellu-pimettö stiil'an džinsat



10.2.2017

Nurmeksen kielipesästä

Nurmeksessa on toiminut karjalankielinen kielipesä vuosina 2009 - 2014. Kielipesän toiminta toteutettiin perhepäivähoitona Suojärven Pitäjäseuran vuokraamissa tiloissa.
Kielipesän toiminta perustuu samoihin lähtökohtiin kuin kielikylpyjen: lapsella on luontainen kyky omaksua kieltä nopeasti. Kielikylvystä poiketen, kielipesälapsilla voi olla sukujuuriensa ja kulttuurin kautta suhde opetettavaan kieleen.
Suojärven Pitäjäseura pyrkii käynnistämään varsinaiskarjalankielisen kielipesätoiminnan uudelleen. Kielipesän toiminta toteutuisi Bomban alueella sijaitsevassa Loma-Sirmakan omakotitalossa.
Kielipesätoiminnan käynnistämistä varten kartoitamme päivähoitopalveluita (perhepäivähoito) tarvitsevien perheiden halukkuutta em. toimintaan.
Pyydämme ystävällisesti asiasta kiinnostuneita ottamaan yhteyttä 28.2.2017 mennessä vs. perhepäivähoidon ohjaaja Heli Sinivuoreen, puh. 040 104 5351 tai päivähoidon aluejohtaja Tarja Lipposeen, puh. 040 104 5319.

----------------------------------------------------------------------------------------------

LomaSirmakan "Karjala on voimavara" esite https://asiakas.kotisivukone.com/files/lomasirmakka.kotisivukone.com/Karjala_on_voimavara_-esite.pdf

Helsingin Sanomat - Suomensukuisten kielten tutkija: hiipuvan kielen elvytys maksaisi vähemmän kuin jalkapallojoukkue

http://www.hs.fi/paivanlehti/10022017/art-2000005081426.html

Suomensukuisten kielten tutkija: hiipuvan kielen elvytys maksaisi vähemmän kuin jalkapallojoukkue
Riho Grünthal puhuu suomea, viroa, unkaria, pohjoissaamea, ersämordvaa, maria ja vepsää – ja hurmaa haastateltavansa taidoillaan.

Arja Kivipelto HS
Julkaistu: 10.2. 2:00
MIKSI jotkin kielet mennä porskuttavat ja toiset sammuvat?

Professori Riho Grünthal pohtii tätä työkseen. Hänen alaansa ovat itämerensuomalaiset kielet, ja niiden joukkoon mahtuu niin menestyjiä kuin luusereita.

”Suomi ja viro ovat vahvoja, moderneja kieliä. Samanlaiset juuret omaavat liivi ja vatja taas ovat sammuneet, inkeroinen on vaarassa kadota, eikä karjalakaan voi hyvin.”

NYKYSUOMI on voimissaan, koska siitä haluttiin satakunta vuotta sitten tehdä maan valtakieli. Yhtä hyvin suomalaisten enemmistö voisi nyt ilmaista itseään ruotsiksi, venäjäksi tai saksaksi.

Meille on kuitenkin itsestään selvää, että käymme koulua, selaamme internetiä ja luemme säädöksiä suomeksi.

Tällaisesta vepsänkieliset eivät edes unelmoi. Äänisen etelärannan kylissä tulee ani harvoin vastaan vepsää puhuva lapsi, sillä kieli ei enää siirry vanhemmilta jälkikasvulle.

Niissä kylissä, joissa on koulu, tuskin opetetaan vähemmistökielellä. Venäjän vuoden 2008 koululaki ei velvoita ottamaan huomioon paikallisia kieliä. Nuoret eivät näe syytä opetella muinaista kieltä itsenäisesti.

”Vielä 1960-luvulla seudun perheissä puhuttiin vepsää. 1980-luvulla sitä oppivat enää ne lapset, joita isovanhemmat hoitivat”, Grünthal kertoo.

SUOMENSUKUISIA kieliä on 30–40. Määrä riippuu siitä, mihin vedetään kielen ja murteen ero. Peräpohjalainen murre muuttui meänkieleksi, kun sen puhujien tietoisuus kielellisestä identiteetistään alkoi kasvaa 1990-luvulla.

Yhden määritelmän mukaan kielellä kuuluu olla kirjakielen säännöt, mutta tästä riittää poikkeuksia. Käytännöllisemmin määrittely käy ymmärtämisen kynnyksen kautta: kun suomalainen ja virolainen eivät tajua toisiaan, se johtuu ainakin siitä, että he puhuvat eri kieliä.

GRÜNTHAL osaa toistakymmentä suomensukuista kieltä. Hän keskustelee sujuvasti suomeksi, viroksi, unkariksi, pohjoissaameksi, ersämordvaksi, mariksi ja vepsäksi. Lisäksi hän lukee võrua, liiviä, inkeroista, karjalaa, inarinsaamea, vuorimaria ja udmurttia.

Rakkaus kieliin on kodin perua: molemmat vanhemmat olivat kielenopettajia.

”Olisin harrastanut kieliä, vaikka olisin päätynyt muuhun ammattiin. Ne ovat elämää rikastuttava asia, jonka avulla tutustun ihmisiin sekä yhteiskuntiin ja niiden historiaan syvällisesti.”

Tutkimusmatkoillaan Grünthal saa sydämellisen vastaanoton, kun puhuu haastateltaviensa äidinkieltä. Se on harvinainen kokemus ihmisille, joiden kieltä kaikki läheisetkään eivät osaa.

Mies on mitä ilmeisimmin oikealla alalla. Hän on jopa sanonut, että ”työskentely Helsingin yliopistossa on tuntunut toistuvasti jatkuvalta juhlalta”. Hän on yhä tätä mieltä, vaikka laitos on kymmenen viime vuoden aikana kokenut kolme isoa mullistusta.

”Kielentutkimuksen pitkä perspektiivi auttaa suhteuttamaan asioita”, Grünthal toteaa.

MIKÄÄN luonnonlaki ei pakota kieltä häviämään silloinkaan, kun puhujia on vähän.

Esimerkiksi inarinsaame pääsi yli alhosta, jossa kieli ei siirtynyt sukupolvelta toiselle.

Avuksi otettiin muun muassa kielipesät, eli ympäristöt, joissa pikkulapset viettivät aikaa ja kuulivat inarinsaamea luontevissa yhteyksissä. Kielenopetus jatkui myös kouluissa.

Samoin voitaisiin pelastaa karjala. Sitä puhuu noin 25 000 Venäjän ja Suomen kansalaista. Jälkimmäiset ovat Karjalan evakoita ja heidän jälkeläisiään.

”Karjalan kielellä ei ole Suomessa virallista asemaa, mutta sen myöntämisen tarpeesta on keskusteltu. Joensuun yliopistossa on karjalan kielen professuuri, ja mekin Helsingin yliopistossa yritämme järjestää kursseja.”

Grünthalin mukaan kielen elvyttäminen ei maksaisi paljon. Suuremmilla summilla ostetaan jalkapallojoukkueita tai jopa yksittäisiä pelaajia.

MITÄ menetetään, kun kieli katoaa? Liivi on kuollut kieli, sillä viimeinen sitä äidinkielenään puhunut ihminen Grizelda Kristiņa menehtyi kesäkuussa 2013.

Kieli oli henkitoreissaan jo 1900-luvun alussa. Liivinpuhujia oli silloin noin tuhat. He asuivat Latviassa strategisesti tärkeällä Kuurinmaan rannikolla, jonka läpi marssivat kahden maailmansodan armeijat.

”Liivi sisältää kielellistä ainutkertaisuutta, sanoja ja tapoja muodostaa lauseita. Balttilaisen latvian vaikutuksen vuoksi siinä on suomalaisugrilaisille kielille epätyypillisiä piirteitä. Lisäksi se kätkee sisäänsä sellaisia asioita Latvian historiasta, joita latviaksi ei voi sanoa”, kuvaa Grünthal.

Latviassa onkin nyt virinnyt kiinnostus liiviä kohtaan. Kieltä voi yhä tutkia kirjallisista aineistoista. Vielä vuonna 1998 ilmestyi liiviksi runokokoelma.

Teos saattaa tehdä ennätyksen – lukijoiden vähyydellä.

9.2.2017

Karelian iron age sword hilts and knives

Karelian iron age sword hilts and knives (Tietoja Karjalan rautakaudesta (data about Karelia’s iron age) - Theodor Schwindt, 1893)



------------------------------------------

simpler sword



itäinen pronssikausi


  • ennen on kirjoitettu että Itä-Suomen alueella ei ole ollut pronssikautta vähäisten arkeologisten löytöjen takia mutta harrastelijoiden nykyiset löydöt kertovat muuta.
  • pronssikausi tuli Itä- ja Pohjois-Suomeen idästä.
  • saven valamiseen käytettiin kangasmuottia.
    • kangasmuotista juontuu tavan nimitys "tekstiilikeramiikka"
    • yhteys Volga- ja Okajokien suomalais-ugrilaisiin alueisiin
  • Metallikauppa lisäsi rannikon ja sisämaan välisiä yhteyksiä
    • polttohautaus ja röykkiöhaudat ("lapinraunio") levisivät "itäisenkin kulttuurin" alueelle
      • löytyvät valtavesistöjen varsilta
  • pronssikaudella loppuivat
    • kalliomaalausperinne
    • eläimenpääveistokset
  • Tekstiilikeraamisella Järvi-Suomessa esiintyi jo kaskiviljelyä pyyntitalouden ohella.
    • Jousi ja nuolet olivat metsästysvälineet, keihäät harvinaisempia
  • Pronssikauden ja varhaisrautakauden välinen raja on varsinkin sisämaassa ja Pohjois-Suomessa hyvin liukuva, ja usein nämä aikakaudet yhdistetäänkin varhaismetallikausi-käsitteen alle.

leikeitä Ylä-Karjalas




töherryksii 09022017 - virgin killer sweater / samurai imago





paikallisverestit