Joensuun kaupunkirakennelautakunnan kanta karjalankielisiin katukyltteihin on historiaa vääristävää suomen karjalankielisten karjalaisten piilosyrjintää

22.6.2015
JOENSUUN KAUPUNKIRAKENNELAUTAKUNNAN KANTA KARJALANKIELISIIN KATUKYLTTEIHIN ON HISTORIAA VÄÄRISTÄVÄÄ SUOMEN KARJALANKIELISTEN KARJALAISTEN PIILOSYRJINTÄÄ
Tiistaina 16.6.2015 Joensuun kaupunkirakennelautakunta julkisti kantansa aloitteeseen, joka esittää karjalankielisten katukylttien asentamista muutamalle ydinkeskustan kadulle suomenkielisten lisäksi.
Sanomalehti Karjalainen (17.6.2015) uutisoi lautakunnan kannasta seuraavasti: "Vastauksen mukaan katunimitoimikunta ei näe karjalan kielen käyttämiselle Joensuun kaupunkiympäristössä perusteita. Vaikka Joensuu kartalla hahmottuukin itäiseksi ja karjalaiseksi kaupungiksi, on Joensuun liki 170-vuotinen historia suomenkielinen. Karjalan kielen ottaminen näkyvään julkiseen käyttöön ei kuvaisi alueen kulttuuriperinnön olennaista sisältöä, vaan todennäköisesti koettaisiin päälle liimatuksi elementiksi."
Kaupunkirakennelautakunnan pöytäkirjassa 16.6.2015 puolestaan todetaan, että "Toimikunta ei ole nähnyt karjalan kielen käyttämiselle Joensuussa hyviä perusteita, koska Joensuu ei ole eikä ole ollut karjalan kielen aluetta."
Kaikki perustelut ontuvat.
Koko Pohjois-Karjalan ja myös sen alueen historia, jolle Joensuun kaupunki aikanaan perustettiin, on vahvasti karjalankielinen 1600-luvun alkuun asti. Silloin huomattava osa karjalankielistä väestöä pakeni Ruotsiin liitetystä Pohjois-Karjalasta Tverin alueelle Keski-Venäjälle. Osa kuitenkin jäi, ja karjalan kieli eli Pohjois-Karjalassa vielä vuosisatoja pakkoluterilaistamisen myötä hiipuvan vähemmistön kielenä. Liperin ortodoksien tiedetään suomalaistuneen kielensä osalta 1870-luvulle tultaessa. Ilomantsin samoin kuin Kuhmon ja Suomussalmen kylissä sen sijaan on edelleen yksittäisiä karjalan kielen puhujia. Toisen maailmansodan jälkeen karjalankielisyys palasi Pohjois-Karjalaan ja myös Joensuuhun rajakarjalaisen siirtoväen myötä. Karjalan kieleltä vietiin suomalaisessa Suomessa elinmahdollisuudet. Silti se siirtyi jälkipolville osassa suvuista ja perheistä. Myös nykyisin Pohjois-Karjalassa on Rasinmäen kylän kaltaisia keskittymiä, joissa karjala on nykyisinkin jokapäiväinen käyttökieli suomen rinnalla. Karjalankielinen väestö kaupungistui muita suomalaisia aikaisemmin ja nopeammin. Joensuuhun muutti jo sodanjälkeisinä vuosina huomattava määrä karjalankielisiä lisää. Myös tämä yli 70 vuotta Joensuussa asunut karjalankielinen väestö on merkittävästi vaikuttanut kaupungin nykyolemuksen syntymiseen.
Päinvastoin kuin kaupunkirakennelautakunta antaa ymmärtää, karjalan kieli puolustaa siis historiallisessa katsannossa kaikin tavoin paikkaansa pohjoiskarjalaisessa ja joensuulaisessa kielimaisemassa aivan siinä kuin suomikin.
Me allekirjoittaneet emme ymmärrä, kuinka katunimitoimikunta voi perustella kantaansa historian yksipuolisella ja selvästi tarkoitushakuisella tulkinnalla. Joensuun kaupungin ”suomenkieliseksi” mielletty historia ulottuu vain 170 vuoden taakse. Edes tuon ajan kuluessa ei voi mitenkään sanoa, etteikö karjalan kieli olisi ollut olennainen osa sen historiaa Pohjois-Karjalan maakunnan pääkaupunkina ja sittemmin yhtenä rajakarjalaisen siirtoväen keskittymistä. Haluaako Joensuun kaupunki ehkä esittää olevansa jokin muusta Pohjois-Karjalasta ja muusta Karjalasta erillinen entiteetti? Eikö Joensuu todellakaan halua houkutella alueelle lisää turismia monimuotoisen ja kaupunkikuvassa esimerkiksi katukyltteinä näkyvän karjalaisen historiansa avulla? Onko kaupungilla todellakin nykyisessä taloustilanteessa varaa jättää käyttämättä karjalan kieleen sisältyvä matkailuvaltti?
Paheksumme Joensuun kaupunkirakennelautakunnan kantaa ja sen perusteluja syvästi ja toivomme, että karjalankieliset ja muut karjalaisiksi itsensä tuntevat kaupunkilaiset valistavat kaupunginhallitusta tästä asiasta ennen kuin lopullinen päätös tehdään.
Ari Burtsoff
karjalaa oppivien pikkulasten isä, projektikoordinaattori Itä-Suomen yliopisto, Helsinki
Natalia Giloeva
karjalan kielen tutkija ja opettaja, Joensuu
Olli Hörkkö
Karjalan Kielen Ystävät Ruotsissa ry:n puheenjohtaja, Nacka Strand, Ruotsi
Ulla Korkatsu
pohjoiskarjalainen, rajakarjalainen, toimittaja, Rasinmäki
Maria Kähäri
karjalankielisen lapsi- ja nuorisotoiminnan vetäjä, kahden karjalaa puhuvan lapsen äiti, Varkaus
Minna Niemi
vienankarjalainen Suomussalmelta, arkkitehti, neljän lapsen äiti, Oulu
Kai Peksujeff
vienankarjalainen, YTL, Vaasa
Anneli Sarhimaa
professori, karjalan kielen asiantuntija, Mainz, Saksa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Alugha videjoi